Tietoa tiedonsiirtonopeuksista

Tältä sivulta löydät tietoa tiedonsiirtonopeuksista, joita nopeustestit antavat tuloksena. Tiedonsiirtonopeus mittaa määrän siirtämisen nopeutta tietyssä ajassa. Se on suure, jonka ajan kestoksi on määritetty vakiona yksi sekunti lyhennettynä s. Tiedon määrä on bitti. Bitti tulee englannin kielestä sanasta ”bit”, joka on lyhenne sanoista ”binary digit”, kankealla Suomella binäärinen numero. Yhdellä bitillä on kaksi tilaa tai olomuotoa, joko 1 tai 0. Puhekielessä onkin määritelmä tiedonsiirrosta ”ykkösien ja nollien” siirtona, joka ei ole kaukana käytännöstä. Bittien määrän kasvaessa ei ykkösten ja nollien määrä kasva samassa suhteessa (tuhat bittiä voi olla tuhat ykköstä, nollaa tai niiden sekoitus) vaan se kasvaa eksponentiaalisesti. Jos yhdessä bitissä on kaksi tilaa, kahdessa on neljä ja neljässä on jo 16 tilaa.

Bittiä sekunnissa on siis tiedonsiirtonopeus ja sen lyhenne on yleensä b/s (bits per second l. binary digits per second). Metrijärjestelmän mukaan, mittayksiköt kerrotaan kymmenellä tai tuhannella. Tässä tapauksessa tuhannella ja tuhat bittiä sekunnissa sekä muut kertoimet tulevat lainasanoista esimerkiksi kilo, mega, giga, tera, dino yms. Nykyisin puhutaan megabiteistä sekunnissa, joka on miljoonia bittejä sekunnissa. Aiemmin 90-luvun modeemit olivat nopeuksiltaan 14400 b/s tai 14,4kb/s, 33,6kb/s 56kb/s. Tässä kb/s merkitsee tuhatta bittiä sekunnissa. Puhelinverkon maksimi kuitenkin saavutettiin ja siirryttiin ISDN:n, ADSL:n kautta valokaapeliin, joka voi saavuttaa jopa 1000 megabitin nopeuden sekunnissa (tuhat miljoonaa bittiä sekunnissa eli yhden gigabitin nopeuden).

Tiedonsiirrossa käytetyt laitteet käyttivät yleisessä käytössä aluksi puhelinverkon äänikaistaa, jonka digitaalinen puhelinverkko oli korvata. Samoihin aikoihin kehittyi langaton verkko WLAN (wireless local area network), josta pystyi luomaan liikkuvan verkon esimerkiksi nykyisin liikennevälineissä ympäri maailman voi olla käytössä langaton verkko.